Rakkaudesta ruokaan, rakkaudesta ruoan luojaan

Olen siis kokin vaimo, mieheni on työskennellyt kokkina noin kuusi vuotta. Mieheni on kyllä keittiömestari, mutta hän tykkää käyttää maanläheisemmin termiä kokki. Puhun siis teksteissäni kokki miehestäni. Häntä on siteerattu myös ”Katuruoka kuninkaaksi ja kokki jumalaksi”.

Aikanaan menin naimisiin puusepän kanssa, mutta elämä toi tullessaan eteen ammatinvaihdoksen. Aika montakin ammatin vaihdoista, puusepästä rekkamieheksi, rekkamiehestä veneenrakentajaksi ja vihdoin syntyi oivallus ruoanlaitosta. Intohimo ruokaan ja ruoanlaittoon alkoi viimeistään ensimmäisen lapsemme synnyttyä, kun vaimo olisi jaksanut lämmittää vain eineksiä. 

Kokin vaimona oppii yhtä ja toista, ja saa kokea mielettömiä makuelämyksiä, ainakin meidän perheessä. Oma suhteeni ruokaan on monenlainen. Ensimmäinen koulutukseni on elintarvikealan perustutkinto, minusta piti tulla kondiittori, mutta elämä vei muualle. Olen siis itsekin työskennellyt ruoan parissa, lasten kautta kiinnostus ruokaan ja ravitsemukseen herää omalla tavallaan ja omien syömishäiriökausien aikana kaloritaulukot tuli hyvin tutuiksi. Tänään kiinnostavat eniten nautintoa ja hyvinvointia lisäävä ruoka ja ruokakulttuuri.

Kokin rinnalla kulkiessa tulee monia oivalluksia mieleen, joista on tullut halu kirjoittaa. Asiat ja aiheet ovat kuitenkin poikenneet niin toisesta blogistani Oman elämänsä prinsessa, joten kokeilen nyt ihan omaansa. Katsotaan mitä sivuille syntyy.

Kuten esittelyssäkin määrittelen sisältöä:

”Olen äiti ja vaimo, kokin vaimo. Lapsien luopuessa rintamaidosta on heidän makunystyränsä tottunut mm. kampasimpukoihin, sinihomejuustoon, ostereihin, tohrapottuun, krokotiiliin ja metsoon. Makumatkat sen kuin jatkuvat. Nautin perheen yhteisistä vapaista ja hyvästä ruoasta. Haaveilen yhteisestä ajasta puolison kanssa. Opettelen ruoanlaittoa ja mietin mitä minusta tulee isona.”