Se olisi sitten sunnuntai-ilta
ja miehenkin kokkailut kokkailtu tältä viikolta. Kokonainen päivä yhteistä vapaata
koko perheellä, ihan parhautta. Aamusta alkoi perinteinen sunnuntai pähkäily,
mitä tänään syötäisiin. Mies tuppaa tekemään hodarin väännön lisäksi sen verran
suunnittelutyötä ruoan parissa, ettei kotikokkailusuunnittelulle tahdo jäädä tilaa.
Päivällissuunnitelma ehti vaihtua kolmeen kertaan ennen kuin isäntä ennätti
salille. Ja aina väitetään naisten mielialojen heilahtelevan herkästi. Salille
lähtiessä, mies esitti toiveensa: ”Voitko siivota keittiön kokkaamiskuntoon.”
No eihän siinä kun hyvää
ruokaa oli tiedossa, ja olenhan se maailman paras vaimo. Vääntäydyin sohvalta
naistenlehtien parista puunaamaan keittiötä. Astiapesukoneen tyhjennys ja
täyttö, lieden pesu, roskien lajittelu/vienti, pesua ja puhdistusta. Ajattelin
tehdä viimeisen päälle siivouksen niin näyttää hyvältä ja on sitten
miellyttävää kokkailla. Lapsiperheessä kun tuppaa tiskiä ja sotkua kertymään.
Edellisillan possunribsi iltapala välineet kun lojuivat edelleen somasti
tiskipöydällä.
Kun isäntä sitten saapui kuntosalilta
kotiin, hän ilmoitti: ”Jos mentäisiin kuitenkin ulos syömään?” Pikkasen meinasi
vati läikkyä yli. Siis siivosinko herralle keittiön ihan turhaan! No tulipahan siivottua.
Odotan kyllä huomenna saavani jotain herkkuevästä kun palaan töistä kotiin, palkkioksi
vaivannäöstäni. Lapset pääsivät sunnuntain kunniaksi ensimmäistä kertaa elämässään
intialaiseen ravintolaan. Kokemus oli oikein hyvä, lapset vetivät kaksin käsin
evästä ja toivoivat pääsevänsä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti