Pari hyvää munkkia

Tuossa viime lauantaina kävi niin hyvä munkki, että äitini oli täällä, olimme varanneet mieheni kanssa ravintolasta pöydän kahdelle ja saimme vielä viimeiset liput Michael Monroen keikalle. Huippu juttu, kävimme siis jo toiseen kertaan kaksin ulkona tänä vuonna. Oli aika tuuri, että kaikki sattui suloisesti samalle illalla.  

Kokki vei siis vaimonsa ulos, lapset jäivät leikkimään mummon kanssa kotiin. Kun vaimo oli saanut valittua sopivat vaatteet, aloitettiin treffit aurinkoiselta terassilta. Seuraavaksi suunnattiin romanttisesti alkudrinkeille Ravintola Pastikseen ja Kaartin Hodariin & Hummeriin. Nautimme niissä makunystyröitä hivelevät ja ruokahalua kiihottavat samppanjat. Molemmissa palvelu oli loistavaa, ystävällistä, iloista ja tunnelmallista kuten aina. Kuulostaa ehkä vähän epäromanttiselta viedä vaimo omalle työpaikalleen, vaimosta on kuitenkin ihan mukavaa tietää kenen kanssa ukkokulta päivisin ja öisinkin touhuaa. Ja kyseisten ravintoloiden keittiöissä mieheni siis tienaa leipää perheelleen. Ensi kertaa kävin Hodarissa & Hummerissa ilman lapsia nauttimassa rauhassa jotain, ihan kelpo kokemus sekin.

Kokki...

...ja sen vaimo

Illallisen siirryimme nauttimaan Ravintola Juuren, jossa vierailimme ensi kertaa. Palvelu oli ensiluokkaista, ystävällistä ja asiantuntevaa. Ruoka vie mielettömille makumatkoille uusien ja tuttujen makukokemusten ääreen. Monesta suupalasta makusinfonioineen tuli mieleen mummola, mummola hienostuneemmassa muodossa. Kotimaisista raaka-aineista oli saatu luotua yhtä aikaa jotain uutta ja vanhaa. Annoksissa oli jotain tuttua ja turvallista, sekä samaan aikaan uutta ja modernia. Erittäin huippu kokemus ja suosittelen muillekin. Luulen, että herkut olisivat meidän lastenkin mieleen, sopivan suomalaisia makuja. 

Pari kuvaa Juuresta (maailman huonoin kännykamera)

Saatuamme vatsamme täyteen Juuressa ja pyyhittyämme suumme, suuntasimme kohti Tavastiaa. Minä ensimmäistä kertaa, oikeastaan mihinkään (rokki) keikalle. Tai olen minä joskus Kuopio-hallissa nähnyt Juustopäät, mutta sitä ei varmaan lasketa. Keikkahan oli paras, viimeistään siinä kohtaa kun Monroe kaivoi esiin saksofonin, olin liekeissä. Ilta päättyy romanttisesti kävellen käsikkäin Töölönlahden rantaa pitkin kotiin. Sen verran hyvin kokki vaimoaan syötti ja juotti, että vuosien tauon jälkeen vaimo oli (tosi) kipeä seuraavan päivän. Eipähän tarvinnut ostaa kuplajuomaa näin vapuksi. 

Tänään vääntäessäni kotona lasten kanssa munkkeja mieheni suuntasi kuntosalille. Armoton treenaaminen on mieheni tapa ladata akkuja, tyhjentää työkovalevy ja laskeutua kotiin. Ja kyseessä ei ole mikään kevyt jumppa, treenaamisesta aiheutuu kohtuu usein lihasjumeja. Tänään kuulin mieheltäni aika erikoisen pyynnön: ”hiero minun tisuja?”. Eihän siinä, eikun munkkeihin kiinni ja murjomaan hieman huonolla lihashuollolla olevia lihaksia. Pitäisiköhän kertoa salaisuus, voi myös venytellä.

Vapun kunniaksi nautitaan äiteen tekemää simaa omatekemien munkkien kera.

Pari hyvää munkkia ;) 
(Vaimo paistoi, lapset sokeroi)