Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?

Perhe Turkalla on tänään pizza sunnuntai, ruoka joka syntyy yleensä kokin ja kokin vaimon yhteistyönä. Pyöräytin juuri taikinan kohoamaan. Tästä rasvaisesta, suolaisesta ja epäterveellisestä herkusta tuli mieleeni monesti kuulemani kysymys: ”Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?” Sinällään aika omituinen kysymys, mitä tekimistä minun koolla on mieheni ammatin kanssa? Toki mieheni usein kirjoittelee blogissaan ja postailee kuvia sosiaalisessa mediassa kaikista tekemistään upeista herkuista, mutta silti. 

 

Lapsemme varmaan kuvittelevat, että miehet kokkaa naiset eivät. Näin meillä onkin ehdottomasti pääsääntöisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mieheni valmistaisi minulle eväät töihin, tarjoilisi aamiaisen vuoteeseen tai laittaisi iltapalan ja välipalat valmiiksi. Tämähän olisi tietysti toisaalta ihan kivaa, mutta oikeasti jo vähän säälittävää jos olisin niin avuton. Mieheni siis valmistaa minulle ja perheelle ruokaa kerran tai kaksi päivässä, meillähän syödään lämmin ruoka pääsääntöisesti kaksi kertaa päivässä. Arkisin olen töissä päivät eli syön maksimissaan kerran päivässä miehen laittamaa ruokaa, jos mies on iltavuorossa, en sitäkään. Eli nämä kokkailut sijoittuvat lähinnä viikonloppuihin ja lomiin. 

Toisinaan hirvittää se voin ja kerman määrä mitä mies ruokaan lurauttaa, se on kuitenkin aika vähän minun kokonaisravitsemuksesta. Paljon enemmän on merkitystä sillä mitä ihan itse lapan ilta-, aamu- tai välipaloina. Ihan itse ostan kaupasta suklaat, perunalastut, pullat, siiderit, limsat, einekset ja vetelen niitä sen sijaan, että valitsisin jotain terveellisempää. Kyllä meidän perheessä se olen minä, joka ne herkut sieltä kaupasta nappaa. Mieheni ei varsinaisesti ole mikään herkkujen mussuttaja. Harmikseni hän ei myöskään ole mikään ”tehdään joka aterialle jälkiruoka” – kokki. Mieheni on kokki, joka valmistaa hyvää ruokaa, mutta minä itse päätän kuinka paljon sitä syön.  

Tietysti olisi ihan älyttömän helppo väittää, että jokainen lisäkilo, selluliitti reisissä tai pepussa on ihan vaan mieheni syytä, koska hän tekee niin hyvää ruokaa. Totuushan on kuitenkin se, että aika harva lihoo ihan vaan ”oikeaa ruokaa” syömällä. Kyllä ne ovat ihan muut ylimääräiset herkut, jotka lihottavat. Toki jos mähöttäisin päivät vaan sohvalla ja odottelisin kokin tarjoilevan minulle herkkuja, saattaisi painoa kertyä. Hmmmm…ei ehkä sittenkään, jos en älyäisi ihan itse muuten syödä.

Meillä käytetään aina ehtaa tavaraa, voita, kermaa, jogurttia, juustoa jne. Ei siis vedellä mitään kevyttuotteita jos ei ole pakko. Näitä kevyt juttuja en oikein edes arvosta. Mitä varten ne on kehitetty? Ihan vaan siksi, että ihmiset voisi syödä enemmän? Muistan neuvolareissun noin seitsemän vuoden takaa esikoisemme kanssa. Neuvolatäti neuvoi juottamaan lapselle rasvatonta maitoa joka on terveellisempi vaihtoehto. Uteliaana ja kuuliaisena äitinä kysyin sitten miten jogurtti ja viilit, myös rasvattomana? Tähän täti tuumasi, että ei tarvitse, ei se niin tarkkaa ole. Siis häh, mitä kohtaa en nyt ymmärtänyt? Kevytmaito lihottaa lastani, mutta ei jogurtti, jossa on rasvan lisäksi sokeria. Päivääkään eivät ole lapset juoneet rasvatonta maitoa tai jogurttia, eikä ole tullut liikakiloja. Tulipahan mieleen, että kuinka siitä tissimaidosta saisi vielä rasvatonta ja vaikka lisättyä proteiinia, joka on nykyisin kauhean muodikasta. 

Eli vastaus kysymykseen: ”Miten voin olla niin hoikka vaikka mieheni on kokki?” Ei kokki naistaan lihota.

Nyt keittiö kuntoon, pizzan vääntöön ja mässäilemään. 

Ei mikään kevyt lättyjä.

Taikinan lopusta väänsin näppäränä emäntänä sämpylät.