Nakit ja muusi

Kuluva viikko on saanut minut monesta syystä olotilaan ”eniten vituttaa kaikki”. Lauantaiaamuna täytin maailman parhaan vaimon roolin antamalla miehen nukkua pitkään, (tuli töistä kotiin noin klo 02.00) ja keitin vielä aamukahvit. Siinä vaiheessa negatiivinen energia alkoi olla huipussaan ja painelin kuntosalille tekemään kunnon hikitreenin. Siihen saa ihmeen hyvin purettua energiaa, sitä negatiivistakin. Sen verran kiukkua oli sisällä, että joogaan ei mieleni millään tyyntynyt. Hikoilu teki tehtävänsä ja kotiin palasi huomattavasti tasapainoisempi vaimo.

Seuraavaksi vuorossa oli perinteinen viikonloppu pähkäily, mitä tänään syötäisiin. Sää on mitä mahtavin ja koska koko perheellä on vapaa viikonloppua, päätettiin lähteä lounaalle ulos. Koko poppoo fillareiden selkään ja kohti Alppilan Weeruskaa. Kyseisen ravintolan keittiössä mieheni on häärännyt joitakin vuosia sitten. Ravintola taas on tuttu koko perheelle. Paikka oli sitten viime käynnin saanut uuden kivan leikkipaikan, eli sinällään ravintolaan on entistä helpompi mennä lastenkin kanssa.

Weeruska on aika klassinen lähiöravintola/pubi, jossa saa perushyvää ruokaa ja palvelua. Ruokalista on niin laaja, että varmasti jokaiselle löytyy jotain. Tosin hieman pettymys oli, että neljän hengen pöytäseurueemme sai pöytäänsä yhden ruokalistan ja yhden lastenlistan? No näppäränä tyttönä koppasin viereisestä tyhjästä pöydästä listan itselleni. Perusvarma valinta on aina ollut pizza johon tälläkin kertaa mieheni kanssa päädyttiin. Vaikka lastenlista oli pitkä, punahilkan pihviä, norsunkorvaa ja totta kai nakit ja muusi, ei lapsiemme makuhermoja miellyttänyt mikään. Heidän varmaksi valinnaksi löytyi peruslistalta muikut ja muusi. 

Lasten kanssa ravintolassa käynti on yleensä aikamoinen seikkailu. Onneksi yllätyksiä on yleensä sitä vähemmän mitä isommiksi lapset kasvavat. Enää ei tarvitse imettää kesken ruokailun. Olen aina imettänyt julkisesti, eikä tiedossani ole kenenkään ruokahalun menetys, minusta se vaan on maailman luonnollisin asia. Kakkavaippojen vaihto ei ole se iloisin vaihtoehto kesken syönnin, eikä voi jättää pesemättä, muuten kukaan ei syö. Kitinää ja nitinää tietysti aina mahtuu, milloin ruoka tulee, saako jälkiruokaa, milloin lähdetään jne. Yritämme kuitenkin kasvattaa lapsistamme ruoan ja ruokakulttuurin arvostajia syömällä myös ulkona.

Pyrimme välttämään pääsääntöisesti ravintoloita joissa on leikkipaikka. Leikkipaikat tuovat helpotusta, mutta samalla opettavat lapsille yhdistämään leikkimisen ja ruokailun. Kyllä ne muksut oikeasti jaksaa istua siellä hienommassakin ravintolassa kun pitää mielenkiintoa yllä kertomalla ruoasta, sen valmistuksesta ja ravintolasta. Joissakin ravintoloissa olen vähän kokenut nihkeää fiilistä kun astuu lasten kanssa sisään. Pelätään lasten huutavan ja riehuvan vaikka yleensä humalassa olevat aikuiset hoitavat tämän puolen loistavasti. Ja ihan pikku vinkkinä ravintoloitsijoille, mistä luulette uusien kulinaristien löytyvän jos lapsia ei siihen kasvateta. 

Ihanaa on ollut huomata, että yhä useampi ravintola on huomioinut lapset muullakin kuin sillä iänikuisella nakit ja muusi vaihtoehdolla. Toissa kesänä kävimme perheen kanssa Tanskassa ja monessa ravintolassa lapset oli huomioitu erinomaisesti. Yksi australialainen ravintola oli luonut lapsille jopa oman juomalistan hienoine drinkkeineen. Siinäpä vinkkiä Suomeenkin.