Kokin mielestä vaimo ei tarvitse kukkia

On päässyt vierähtämään hetki jos toinenkin kun kokin vaimo on viimeksi ollut äänessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meillä olisi kokki ollut kyökissä ja perhe saanut vatsansa täyteen. Kyökissä on viihdytty ja syöty hyvin. Vaimo ei vaan ole kirjoittanut, tai olenhan minä kirjoittanut paljonkin. Ylläpidän kahta blogia, jotka mieheni jaottelee hyvinvointi ja pahoinvointi blogeiksi. Tämä on se hyvinvointi blogi. Ruokaahan ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Toinen blogi on sitten mielenterveyspainotteinen. 

Syksy on pyörähtänyt käyntiin, joka pikku hiljaa tarkoittaa sitä, että perheen yhteisiä vapaita on harvakseltaan. Kokin työtahti näyttäisi kiihtyvän joulua kohden. Nämä yhteiset vapaat on sitten pyhitetty hyvälle ruoalle, perheaterioille. Tulee mieleen Gordon Ramsayn Sunnuntai ruokaa kirja, meillä nämä yhteiset vapaat tuppaa olemaan sunnuntaisin. Kyseisessä kirjassa Ramsay kokkaa perheensä kanssa, puhuu yhteisten ruokahetkien puolesta.

Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?

Perhe Turkalla on tänään pizza sunnuntai, ruoka joka syntyy yleensä kokin ja kokin vaimon yhteistyönä. Pyöräytin juuri taikinan kohoamaan. Tästä rasvaisesta, suolaisesta ja epäterveellisestä herkusta tuli mieleeni monesti kuulemani kysymys: ”Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?” Sinällään aika omituinen kysymys, mitä tekimistä minun koolla on mieheni ammatin kanssa? Toki mieheni usein kirjoittelee blogissaan ja postailee kuvia sosiaalisessa mediassa kaikista tekemistään upeista herkuista, mutta silti. 

 

Parasta kesää, lomakin alkoi

Meidän perheessä vapaapäivät ja muutkin päivät rakentuvat usein hyvän ruoan ympärille. Näin tänäänkin, minulla alkoi juuri loma ja miehellä loppuu pian, muutama yhteinen lomapäivä vielä. Leppoisa kiireetön aamiainen nautittiin parvekkeella suloisen lämpöisessä auringon paisteessa. Lounaaksi löytyi jääkaapista kaikenlaisia jämiä, edellisillan ribsejä, makkaraa ja kanapyöryköitä. Melko epäravitsevan lounaan jälkeen alkoi taivallus kohti Hakaniemeä. Lapsetkin jaksoin kummasti tallustaa helteessä reilun kolme kilometriä pillimehujen voimalla. Loman kunniaksi lupasimme ostaa uusia Transformers keräilykortteja reppaille pikku miehille. Lasten uusi harrastus, Transformers korteilla voi myös pelata, äidille valkataan ne surkeimmat tyypit ja sitten äiti lyödään 6-0. Huippua, lapsemme ovat kekseliäitä.

Savolaista mansikkaa kotikonnuilta

Savossa kasvaa hirmuisen kauniita, komeita, fiksuja ja rohkeita miehiä ja naisia. Sen lisäksi uskallan väittää, että sieltä saa maan, ei vaan maailman parhaat mansikat. Olin kahdeksanvuotias kun muutimme perheeni kanssa pienelle kauniille kylälle Rautalammille. Muutimme muuten silloin nykyisen mieheni naapuriin, tosin en koskaan kuvitellut avioituvani silloinen pisamaisen räkänokan kanssa. 

Aistimatkalla mummolassa

Pian alkaa olla juhannus 2014 pulkassa. Meillä se on mennyt kaupungissa perheen parissa, näillä säillä ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Paljon hyvää ruokaa ja aikaa perheen kesken. Meidän perheessä ei kulutettu tänä juhannuksena ollenkaan alkoholia, koska mieheni haastoi itsensä ja minut olemaan vuoden ilman alkoholia. Eipä siis tarvinnut notkua Alkon kassajonossa tai tungeksia siideri ja oluthyllyjen edessä, yllättäen siellä alkoholittomien kulmalla oli hiljaista. 

Nakit ja muusi

Kuluva viikko on saanut minut monesta syystä olotilaan ”eniten vituttaa kaikki”. Lauantaiaamuna täytin maailman parhaan vaimon roolin antamalla miehen nukkua pitkään, (tuli töistä kotiin noin klo 02.00) ja keitin vielä aamukahvit. Siinä vaiheessa negatiivinen energia alkoi olla huipussaan ja painelin kuntosalille tekemään kunnon hikitreenin. Siihen saa ihmeen hyvin purettua energiaa, sitä negatiivistakin. Sen verran kiukkua oli sisällä, että joogaan ei mieleni millään tyyntynyt. Hikoilu teki tehtävänsä ja kotiin palasi huomattavasti tasapainoisempi vaimo.

Seuraavaksi vuorossa oli perinteinen viikonloppu pähkäily, mitä tänään syötäisiin. Sää on mitä mahtavin ja koska koko perheellä on vapaa viikonloppua, päätettiin lähteä lounaalle ulos. Koko poppoo fillareiden selkään ja kohti Alppilan Weeruskaa. Kyseisen ravintolan keittiössä mieheni on häärännyt joitakin vuosia sitten. Ravintola taas on tuttu koko perheelle. Paikka oli sitten viime käynnin saanut uuden kivan leikkipaikan, eli sinällään ravintolaan on entistä helpompi mennä lastenkin kanssa.

Pari hyvää munkkia

Tuossa viime lauantaina kävi niin hyvä munkki, että äitini oli täällä, olimme varanneet mieheni kanssa ravintolasta pöydän kahdelle ja saimme vielä viimeiset liput Michael Monroen keikalle. Huippu juttu, kävimme siis jo toiseen kertaan kaksin ulkona tänä vuonna. Oli aika tuuri, että kaikki sattui suloisesti samalle illalla.