Kokin mielestä vaimo ei tarvitse kukkia

On päässyt vierähtämään hetki jos toinenkin kun kokin vaimo on viimeksi ollut äänessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meillä olisi kokki ollut kyökissä ja perhe saanut vatsansa täyteen. Kyökissä on viihdytty ja syöty hyvin. Vaimo ei vaan ole kirjoittanut, tai olenhan minä kirjoittanut paljonkin. Ylläpidän kahta blogia, jotka mieheni jaottelee hyvinvointi ja pahoinvointi blogeiksi. Tämä on se hyvinvointi blogi. Ruokaahan ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Toinen blogi on sitten mielenterveyspainotteinen. 

Syksy on pyörähtänyt käyntiin, joka pikku hiljaa tarkoittaa sitä, että perheen yhteisiä vapaita on harvakseltaan. Kokin työtahti näyttäisi kiihtyvän joulua kohden. Nämä yhteiset vapaat on sitten pyhitetty hyvälle ruoalle, perheaterioille. Tulee mieleen Gordon Ramsayn Sunnuntai ruokaa kirja, meillä nämä yhteiset vapaat tuppaa olemaan sunnuntaisin. Kyseisessä kirjassa Ramsay kokkaa perheensä kanssa, puhuu yhteisten ruokahetkien puolesta.

Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?

Perhe Turkalla on tänään pizza sunnuntai, ruoka joka syntyy yleensä kokin ja kokin vaimon yhteistyönä. Pyöräytin juuri taikinan kohoamaan. Tästä rasvaisesta, suolaisesta ja epäterveellisestä herkusta tuli mieleeni monesti kuulemani kysymys: ”Miten sä voit olla noin hoikka kun sun mies on kokki?” Sinällään aika omituinen kysymys, mitä tekimistä minun koolla on mieheni ammatin kanssa? Toki mieheni usein kirjoittelee blogissaan ja postailee kuvia sosiaalisessa mediassa kaikista tekemistään upeista herkuista, mutta silti. 

 

Parasta kesää, lomakin alkoi

Meidän perheessä vapaapäivät ja muutkin päivät rakentuvat usein hyvän ruoan ympärille. Näin tänäänkin, minulla alkoi juuri loma ja miehellä loppuu pian, muutama yhteinen lomapäivä vielä. Leppoisa kiireetön aamiainen nautittiin parvekkeella suloisen lämpöisessä auringon paisteessa. Lounaaksi löytyi jääkaapista kaikenlaisia jämiä, edellisillan ribsejä, makkaraa ja kanapyöryköitä. Melko epäravitsevan lounaan jälkeen alkoi taivallus kohti Hakaniemeä. Lapsetkin jaksoin kummasti tallustaa helteessä reilun kolme kilometriä pillimehujen voimalla. Loman kunniaksi lupasimme ostaa uusia Transformers keräilykortteja reppaille pikku miehille. Lasten uusi harrastus, Transformers korteilla voi myös pelata, äidille valkataan ne surkeimmat tyypit ja sitten äiti lyödään 6-0. Huippua, lapsemme ovat kekseliäitä.

Savolaista mansikkaa kotikonnuilta

Savossa kasvaa hirmuisen kauniita, komeita, fiksuja ja rohkeita miehiä ja naisia. Sen lisäksi uskallan väittää, että sieltä saa maan, ei vaan maailman parhaat mansikat. Olin kahdeksanvuotias kun muutimme perheeni kanssa pienelle kauniille kylälle Rautalammille. Muutimme muuten silloin nykyisen mieheni naapuriin, tosin en koskaan kuvitellut avioituvani silloinen pisamaisen räkänokan kanssa. 

Aistimatkalla mummolassa

Pian alkaa olla juhannus 2014 pulkassa. Meillä se on mennyt kaupungissa perheen parissa, näillä säillä ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Paljon hyvää ruokaa ja aikaa perheen kesken. Meidän perheessä ei kulutettu tänä juhannuksena ollenkaan alkoholia, koska mieheni haastoi itsensä ja minut olemaan vuoden ilman alkoholia. Eipä siis tarvinnut notkua Alkon kassajonossa tai tungeksia siideri ja oluthyllyjen edessä, yllättäen siellä alkoholittomien kulmalla oli hiljaista. 

Nakit ja muusi

Kuluva viikko on saanut minut monesta syystä olotilaan ”eniten vituttaa kaikki”. Lauantaiaamuna täytin maailman parhaan vaimon roolin antamalla miehen nukkua pitkään, (tuli töistä kotiin noin klo 02.00) ja keitin vielä aamukahvit. Siinä vaiheessa negatiivinen energia alkoi olla huipussaan ja painelin kuntosalille tekemään kunnon hikitreenin. Siihen saa ihmeen hyvin purettua energiaa, sitä negatiivistakin. Sen verran kiukkua oli sisällä, että joogaan ei mieleni millään tyyntynyt. Hikoilu teki tehtävänsä ja kotiin palasi huomattavasti tasapainoisempi vaimo.

Seuraavaksi vuorossa oli perinteinen viikonloppu pähkäily, mitä tänään syötäisiin. Sää on mitä mahtavin ja koska koko perheellä on vapaa viikonloppua, päätettiin lähteä lounaalle ulos. Koko poppoo fillareiden selkään ja kohti Alppilan Weeruskaa. Kyseisen ravintolan keittiössä mieheni on häärännyt joitakin vuosia sitten. Ravintola taas on tuttu koko perheelle. Paikka oli sitten viime käynnin saanut uuden kivan leikkipaikan, eli sinällään ravintolaan on entistä helpompi mennä lastenkin kanssa.

Pari hyvää munkkia

Tuossa viime lauantaina kävi niin hyvä munkki, että äitini oli täällä, olimme varanneet mieheni kanssa ravintolasta pöydän kahdelle ja saimme vielä viimeiset liput Michael Monroen keikalle. Huippu juttu, kävimme siis jo toiseen kertaan kaksin ulkona tänä vuonna. Oli aika tuuri, että kaikki sattui suloisesti samalle illalla.  

Perhe, pääsiäisillallinen, perintöastiat ja hyvä seksi

Meidän pääsiäinen menee tänä vuonna oman perheen parissa. Totta puhuakseni, ei ole käynyt mielessäkään lähteä sukuloimaan. Näemme sukulaisiamme ihan liian harvoin, mitäs asuvat kaikki kaukana Savossa. Monesti tulee ikävä sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia, mutta noin 350 km ei taitu ihan hetkessä ja vaivatta kahden lapsen, koiran ja junia inhoavan miehen kanssa. Meidän perheessä ei nimittäin ole autoa. 

Sen verran lennokas on kaikkinensa ollut tämän vuoden aloitus, että olemme niin odottaneet vaan yhteistä aikaa perheen kanssa. Kiireettömiä yhteisiä aamuja, yhteisiä lounaita ja illallisia, ulkoiluretkiä ja elokuvailtoja. Perheen yhteistä aikaa. Luonnollisesti perheemme pääsiäiseen kuuluu hyvä tai paras ruoka. Olemme sen verran omituinen perhe ettemme syö perinteisiä suomalaisia pääsiäisruokia. Loman suunnittelu alkoi kuitenkin pohdinnalla mitä syötäisiin. 

Keep this kitchen clean, eat out

Se olisi sitten sunnuntai-ilta ja miehenkin kokkailut kokkailtu tältä viikolta. Kokonainen päivä yhteistä vapaata koko perheellä, ihan parhautta. Aamusta alkoi perinteinen sunnuntai pähkäily, mitä tänään syötäisiin. Mies tuppaa tekemään hodarin väännön lisäksi sen verran suunnittelutyötä ruoan parissa, ettei kotikokkailusuunnittelulle tahdo jäädä tilaa. Päivällissuunnitelma ehti vaihtua kolmeen kertaan ennen kuin isäntä ennätti salille. Ja aina väitetään naisten mielialojen heilahtelevan herkästi. Salille lähtiessä, mies esitti toiveensa: ”Voitko siivota keittiön kokkaamiskuntoon.”

Pum-pum-pumpulitissi

Mieheni on kova musiikkimies, harrastuksiin kuuluvat kitaransoitto, musiikin kuuntelu sekä laulaminen. Laulamista pääsee todistamaan kai lähinnä työkaverit Kaartin Hodarin ja Hummerin sekä Ravintola Pastiksen keittiöissä. Sikäli mikäli on uskominen esimerkiksi Nyt liitteen tarinaa kyökin syvyyksistä. Onneksi lauluinto näyttää tarttuvan muihinkin, koska Herra Turkka ei ole varsinaisesti mikään kultakurkku. Eli jos kisakunto loppuu keittiössä, ei ehkä kannata seurata Matti Nykäsen jalanjälkiä ja siirtyä levyttämään. 

Perusperjantai

Nousen aamulla (liian) aikaisin ylös ja suuntaan päiväksi töihin. Kaupan kautta kotiin. Flunssaisten lasten vaihto lähes lennosta. Mies ehtii vastata muutamaan työpuheluun jo ennen työmaalle lähtöä.  Iltavuoroon lähtevälle isille pusut ja halit. Ja perjantai-ilta käyntiin. Luvassa on kokin vaimon perusperjantai-ilta, mies töissä, vaimo ja lapset kotona.

Avataan uusi ravintola

”Tuoko miehesi töitä kotiin?” Kyllä.

”Tuoko miehesi töitä parivuoteeseen?” Kyllä.

Tänään kirjoitan aiheesta (vaimon silmin) avataanpa uusi ravintola. Niin myötä kuin vastamäessä, luvattiin alttarilla. Tämä on vissiin sitä myötämäkeen kulkemista vaikka vaimosta arki saattaakin hetkittäin vähän vastamäelle tuntua. Mahtavaa nähdä mies niin innostuneena työstä ja tekemisestä. Avattava ravintola ei ole oma, mutta hän näyttää työstävän sitä kuin omaansa, samalla intohimolla ja rakkaudella. 

Rakkaudesta ruokaan, rakkaudesta ruoan luojaan

Olen siis kokin vaimo, mieheni on työskennellyt kokkina noin kuusi vuotta. Mieheni on kyllä keittiömestari, mutta hän tykkää käyttää maanläheisemmin termiä kokki. Puhun siis teksteissäni kokki miehestäni. Häntä on siteerattu myös ”Katuruoka kuninkaaksi ja kokki jumalaksi”.